Hän huusi Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Kun Kristus kärsi, hän ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle.

Kristus oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin. Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.

Jeesus sanoi: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Paavali kirjoittaa: Voin nyt niin kuin aina ennenkin tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus.

Jeesus luki profeetta Jesajan kirjasta nämä sanat: Herran henki on minun ylläni. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan ahdistuneille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista sekä päästämään sorretut vapauteen.

Johannes kirjoittaa: Hahmon, joka oli ihmisen kaltainen, Kristus, laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.